Perustuslain mukaan Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus takaa kaikille oikeuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, mutta myös oikeuden olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Opetushallitus on tuoreeltaan, tämän vuoden tammikuussa, antanut ohjeen uskonnonvapautta koskevien säännösten huomioimisesta varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa.

Opetus tai varhaiskasvatus ei saa olla uskonnollisesti sitouttavaa. Kaikkia katsomuksia on tarkasteltava tasaveroisesti arvottamatta niitä. Opetus ei saa sisältää uskonnon harjoittamista.

Uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset, kuten jumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänavaukset, ruokarukoukset tai vastaavat, ovat uskonnon harjoittamista, ja ne on järjestettävä erillään muusta varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen toiminnasta. Niihin osallistumisen on oltava vapaaehtoista kaikille oppilaille, myös uskontokuntiin kuuluville. Uskonnollisten tilaisuuksien rinnalla on järjestettävä mielekästä, vaihtoehtoista toimintaa. Uskonnollisista tilaisuuksista ja niiden vaihtoehdoista on tiedotettava ajoissa ja tasapuolisesti kaikille oppilaille, jotta lasten huoltajilla on aito valinnanvapaus tilaisuuksien suhteen. Opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee myös huolehtia siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu lapselle tai nuorelle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa voi kuitenkin järjestää perinteisiä juhlia, kuten joulujuhlia tai kevätjuhlia, joihin sisältyy joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Yksittäinen virsi ei tee perinteisestä juhlasta uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta. Näissäkin tapauksissa voidaan tarvittaessa sopia yksilöllisistä järjestelyistä, mikäli huoltaja ei halua lapsen osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan.

Opetushallituksen ohje korostaa myös, että elämänkatsomustiedon ja muiden kuin enemmistöuskonnon opetus tulee suunnitella ja järjestää niin, että opetusjärjestelyt ovat mahdollisimman yhdenvertaisia enemmistön uskonnon opetuksen kanssa. Mikäli opetus järjestetään toisessa koulussa, opetuksen järjestäjä vastaa oppilaan kulkemisesta toiseen kouluun ja on velvollinen huolehtimaan oppilaan turvallisuudesta ja valvonnasta.

Lasten uskonnonvapauteen liittyvissä järjestelyissä on Mikkelin kouluissa ja päiväkodeissa parantamisen varaa. Käytännöissä on kirjavuutta eri koulujen ja päiväkotien välillä. Tiedossa on, että useissa kouluissa uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehdoista ei tiedoteta ajoissa, kattavasti ja kaikille. Vaihtoehtoiset tilaisuudet ovat usein sisällöltään köykäisiä ja epämielekkäitä. Jotkut uskontokuntiin kuulumattomien lasten perheet ovat valinneet lapselle evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen vain siitä syystä, että koulukuljetus omalta koululta elämänkatsomustiedon tunneille tarjotaan vain yhteen suuntaan.

Esimerkiksi Seinäjoen kaupunki on laatinut selkeän yhteisen ohjeistuksen kaikille kouluille uskonnollisten tilaisuuksien suhteen.

Me allekirjoittaneet esitämme, että

  1. Mikkelin koulut ja päiväkodit parantavat tiedotustaan uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehdoista ja pitävät huolta siitä, että uskonnolliset tilaisuudet järjestetään erillään muusta toiminnasta. Vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei saa olla lasta leimaavaa.
  2. Mikkeli kehittää elämänkatsomustiedon ja muiden kuin evankelisluterilaisen uskonnon opetusjärjestelyjä mm. koulukuljetusten osalta niin, että kaikilla oppilailla on yhdenvertainen mahdollisuus saada omaa katsomustaan vastaavaa opetusta. Nyt suunnitteilla oleviin suuriin aluekouluihin tulisi perustaa omat elämänkatsomustiedon opetusryhmät.

Mikkelissä 20.8.2018